Kello käy iltakymmentä. Takana on masentava maanantai. Tai oikeastaan aamupäivä tuntui ihan hyvältä. Kuuntelin radiosta mukavaa musiikkia. Se sai minut hyvälle tuulelle. Lounaan jälkeen kävin juttelemassa psykiatrin kanssa. Keskustelua riitti kokonaisen tunnin ajan. Lääkärillä ei ollut kiirettä lopettaa. Hän kyseli kaikenlaista ja yritti päätellä tai arvailla toisen puolen tarinaani. Minua hiukan ahdisti mennä vastaanotolle, koska viime kerrasta jäi ikävä maku, sillä ko. lääkäri kieltäytyi kirjoittamasta minulle lausuntoa Kelan kuntoutustukihakemusta varten. Soitin asiasta potilasasiamiehelle, joka kehoitti tekemään kirjallisen selvityspyynnön johtavalle lääkärille. Tein sitten sellaisen kolme viikkoa sitten. Mitään ei ole kuulunut siitä sen koommin. Kyselin lääkärikäynnin jälkeen sitä puhelimitse potilasasiamieheltä, mutta hän ei tiennyt asiasta mitään uutta ja yhdisti johtavan lääkärin sihteerille, joka lupasi huomiseksi selvittää asiaa.

Se mikä, minua masentaa, on tämä, että en saa mielestäni riittävää hoitoa näihin masennusoireisiin, siis unettomuuteen ja uupuneisuuteen. Näillä vähäisillä voimilla on vaikea suunnitella tulevaisuutta. Ei millään jaksaisi ruveta vaihtamaan lääkäriä ja hakemaan lisäksi psykoterapeuttia yksityisiltä "markkinoilta". Ehdotin tänään lääkityksen lisäämistä tehokkaammalla masennuslääkkeellä. Olen lukenut Matti O. Huttusen uutta kirjaa "Lääkkeet mielen hoidossa", josta löytyy vinkkejä lääkeaineiden vaikutuksesta. Ehdotin yhtä lääkettä ja psykiatri hyväksyi sen oitis. Eli valitsin itse itselleni lääkkeen. Saas nähdä, kuinka käy.