Vaimo nukuttaa lasta toisessa makuuhuoneessa. Se ei nuku ihan hetkessä. Joskus harvoin osallistun operaatioon, jos vaimo ei jaksa. Vauvan ollessa alle puolen vuoden, nukuttaminen oli painajaismaista. Kaikenlaista keinuttelua ja tuudittamista piti harrastaa tuntitolkulla. Onneksi nyt on hiukan helpompaa.

Aamupäivällä kävin kaupassa ja laitoin ruokaa. Sitten menin autotalliin asentamaan suksitelineet auton katolle. Oli sinänsä mukava tehdä jotain "miehekästä", mutta olotilani tuntui kuitenkin huterolta. Kahvin juominen auttoi hetkeksi, mutta sitten iski jälleen pelkotilan kaltainen ahdistus. Kuolemanpelko alkoi kalvaa mieltä. Rinnassa tuntui kipua ja päässä kihelmöi. Ajattelin saavani sydänkohtauksen. Mietin, miten vaimo reagoisi, jos vain kuolisin yht'äkkiä.

Pakkasin matkalaukkuani tarpeellisilla vaatteilla. Koko ajan tuntui levottomalta ja pelollavalta. Vaimo laittoi kasvissosekeittoa päivälliseksi. Ruokaa syödessäni kerroin huonosta voinnistani. Ja kuoleman pelosta. Yritin selittää, miltä se tuntuu, mutta sanat eivät riittäneet kertomaan. Koen sen johtuvan lääkkeistä, jotka aiheuttavat tällaisia vieroitusoireita. Olen epäluuloinen lääkkeiden suhteen. Pelkään niiden tuovan vaan lisää ongelmia mukanaa. Epäilin myöskin jaksamistani loman aikana. Toivottavasti muiden ihmisten läheisyys tuo tullessaan turvallisuuden tunnetta.

Otin lääkkeet iltayhdeksältä ja nyt on jo melko normaali vointi. Väsyttää, niinkuin pitäisikin. Lapsi karjahtelee toisessa huoneessa. Taitaa olla taas hankala nukutettava. Minkäs sille voi ? Syöminenkin oli tänään normaalia vähäisenpää. Ruokaa on ainakin tarjottu riittävästi.