Kärsin tänä iltana jälleen lähes sietämättömän tuskaisesta olosta, jonka epäilen johtuvan aloittamastani uudesta lääkkeestä (moklobemidi). Yleensä olen aika herkkä saamaan psyykenlääkkeiden käytön aloittamiseen liittyviä ikäviä sivuoireita kuten pahoinvointia ja ärtyneisyyttä. Otin puolikkaan tabletin aamupäivällä. En uskaltanut ottaa toista puolikasta iltapäivällä, vaikka lääkäri neuvoi niin tekemään. Yritän totutella pikkuhiljaa lopulliseen hoitoannokseen eli kokonainen tabletti aamupäivällä ja toinen iltapäivällä.

Pahoinvoinnista johtuen minua ärsyttivät vaimon ja lapsen aiheuttamat äänet. Vetäydyin makuuhuoneeseeni ja suljin oven, jotta saisin olla rauhassa. Vaimo touhusi tehokkaaseen tyyliinsä ilta kymmeneen saakka. Alkoi taas suututtaa, mutta en sanonut mitään. Vaimolle on tärkeintä, että arki sujuu. Mulle olisi tärkeintä, että meillä on hyvä olla. Mutta en oikein osaa markkinoida omia ajatuksiani.

Kävin iltapäivällä yksin Prismassa tekemässä ruokaostokset jouluviikonloppua varten. Ostoslista oli rasittavan pitkä. Kaupassa meni aikaa matkojen kanssa yhteensä kolme tuntia. Meinasin uupua, mutta jaksoin kuitenkin, kun en pitänyt kiirettä. Täydelliseen suoritukseen en yrittänytkään päästä, listasta jäi muutama artikkeli lastaamatta ostoskärryyn.

Illan päätteeksi tuli kuitenkin sanomista kalkkunarullan jäähdyttämisestä. Hermostuksissani en ymmärtänyt vaimon moniulotteista selvitystä, kuinka homma tulisi hoitaa. Hänen pikkutarkka luenteensa rasittaa minua varsinkin näinä heikkoina hetkinä, jolloin en jaksaisi tehdä mitään "ylimääräistä". Otin iltalääkkeeni Oxaminin ja Seroquellin tunti sitten, joten nyt voisi ruveta menemään yöpuulle.

Onneksi lapsen käsivamma parani aamuisen lääkärikäynnin aikana, joten se murhe ei enää vaivaa.