Olin pienessä vaalipiirissä vaalitoimitsijana ja leimasin äänestyslippuja nelisen tuntia. Koin ihan positiivisesti uuden homman ja uudet ihmiset, vaikka kärsin hiukan jännityksestä. Mutta kotiin palattuani huomasin olevani tosi stressaantunut ja henkisesti väsynyt. Meinasin hermostua vaimon ja lapsen touhuista. Ja lopulta ahdistuin, kun en oikein osannut olla yhtä aikaa kiinnostunut vaaleista ja kotielämästä. Jos tätä ahdistusta pitäisi kuvata sanoin: rinnassa jonkinlaista paineen tunnetta ja hengittäminen liian pinnallista. Välillä veden syvään henkeä helpottaakseni olotilaa. Ja sieluun purskahti taas jostain syvältä sappea ja tulikiveä. Suututti siis.

Asunto on hiljainen, vain sateen ropina ikkunaan kuuluu silloin tällöin.

Tämä viikko on tuntunut jostain syystä pitkältä, ehkä sen takia, että siihen on mahtunut monenlaisia juttuja. Selvisin siitä ihan kunnialla. Pitäisi kai olla tyytyväinen vaikka olo onkin tämmöinen.