Heräsin huteroon aamuun. Eilisen konfliktin vaikutus tuntuu vielä sekavina ajatuksina. Mieleen tulee kauhuskenaarioita avioerosta ja laitoshoidosta. Pitääkö tässä heittäytyä täysin sairaaksi, vai mitä pitäisi tehdä. Pääsisin nyt edes kunnon hoitoon. Täytyy vissiin soitella ensi viikolla sille mielenterveyden keskusliiton tiedottajalle, jolta olen saanut aiemmin selkeitä neuvoja. Hän suositteli myös sairauslomaa, jos töihin meno tuntuu mahdottomalta.

Tytön 1-vuotispäivästä tuli sitten ongelma vaimon kanssa, niinkuin osasin odottaa. Hän sanoi jo etukäteen, ettei jaksa järjestää sukulaisille mitään synttärijuhlia, niin kuin minun suvussa on tapana. Se on ihan ok, mutta minua vaivaa asia kuitenkin sen verran, etten tiedä miten toimia. Sisko kyseli eilen sähköpostilla, että voisiko tulla tänään iltapäiväkahville 1-vuotispäivän merkeissä. Vaimo suhtautui asiaan kielteisesti ja keksi muuta tekemistä täksi iltapäiväksi. Minua ärsyttää vaimon varautunut asenne minun sukulaisiani kohtaan. Hän kertoo jännittävänsä heitä ja kokevansa liiallisia vaatimuksia kanssakäymisestä heidän kanssaan. Hän myöntää kärsivänsä kahvikuppineuroosin kaltaisista peloista sosiaalisissa tilanteissa. Minulle tämä ongelma aiheuttaa lisää ristiriitaisuutta. Tuntuu siltä, että joudun eristyksiin omista sukulaisistani vaimon takia. Eristäytyminen ei varmaankaan paranna masennustani.