Annoin tänään ymmärtää, etten jaksa enää kuunnella vaimon valituksia. Pyysin häntä kohtelemaan minua ymmärtäväisemmin ja olemaan tyytyväinen siihen mitä teen kotona, eikä aina nurisemaan tekemisistäni tai tekemättä jättämisistäni. Sanoin, etten kestä enää toistuvaa moittimista.Että mielenterveyteni ei kestä jatkuvaa mielipahaa.Tuntui menevän perille. Hän kuitenkin ihmetteli, pitääkö hänen teeskennellä jotain muuta kuin mitä on. Kai jokaisen pitää hiukan miettiä sanomisiaan. En minäkään voi laukoa totuuksia ajattelematta vaimon tunteita.joku kunnioitus pitäisi sentään säilyttää, vaikkei se nykyään enää olekaan kovin tavallista. Rienaamisesta on tullut kansanhuvi, tai sitten se on ollut sitä aina. Nyt ei enää tarvitse edes yrittää olla huomaavainen. Ainakaan oman perheen väelle.