Tänään tapasin kognitiivista terapiaa harjoittavan psykologin, jonka kanssa juttelin 45 minuuttia. Ymmärsin, että kognitiivinen terapia on tavoitteellisempi kuin dynaaminen psykoanalyysi. Siinä harjoitellaan pois opittuja haitallisia käyttäytymis ja ajattelumalleja. Se on aktiivisempaaa ja nopeatempoisenpaa. Terapeutti tekee ehdotuksia harjoituksista ja antaa ideoita, yhdessä luodaan sitten toimintasuunnitelmia. Terapia koostuu suuresta määrästä työtapoja, joista valitaan tilanteeseen sopivia. Terapiassa tutkitaan uskomuksia ja etsitään voimavaroja. Potilaan elämää katsotaan viikko- ja päivätasolla, tuetaan jopa päiväohjelman tekemisessä. Psykodynaaminen terapia etsii syitä menneisyydestä, mutta kognitiivinen painottaa ajankohtaisia syitä. Terapian tavoitteena on mielenterveysongelman uusiutumisen ehkäiseminen ja lääkkeettömyys.

Olin ihan puhki tapaamisen loppupuolella, koska jouduin puhumaan jälleen paljon omista ajatuksistani ja myöskin kuuntelemaan terapeutin juttuja. Sanoin lopuksi, etten jaksaisi kauheasti analysoida elämääni, koska en usko siitä olevan paljonkaan apua. Siihen terapeutti vastasi, että siitä voisi ollakin enemmän haittaa kuin hyötyä. Kuullosti hyvältä. Olen analysoinut elämääni jo ihan tarpeeksi näissä kirjoituksissani. Tässä nettipäiväkirjasta saa vain pienen aavistuksen siitä, mitä loogisia päätelmiä olen elämäni aikana tehnyt. En sano, että tilanteiden analysointi olisi sinänsä hyödytöntä puuhaa, mutta jos siitä ei ole enää mitään iloa, se ei vastaa tarkoitustaan.