Jotain tehdäkseni kaivoin puhelinluettelon keltaiset sivut esiin ja etsin lisää terapeuttien puhelinnumeroita. Valitsin sieltä muutaman numeron ja kokeilin onneani. Kahdesta numerosta vastattiin, ensimmäinen oli nuorempi mieshenkilö, joka ei luvannut veloittaa mitään haastatteluajasta. Toinen vastaaja kuullosti aika arveluttavalta, aivan kuin syvässä depressiossa olevalta. Koska hänkään ei veloita tapaamisesta, sovin ajan huomiseksi. Saanpahan tutustua masentuneeseen terapeuttiin. Kenties tunnen itseni terveemmäksi heti yhden tapaamisen jälkeen ;-)

Virkistäydyin käymällä seurakunnan ruokalassa syömässä. Helpotti päästä edes hetkeksi pois kotoa. Jotenkin tämä pahoinvointi kiteytyy täällä neljän seinän sisällä. Illalla katseltiin vaimon kanssa tv:stä "Pikkutyranneja" ja koitettiin ottaa opiksi, mutta kun yritin heittää jotain siitä kirvonneita ajatuksia, tuli heti erimielisyyttä vaimon kanssa. Ehkä toin ajatukseni väärässä muodossa esille, kielteisten kommenttien kautta. Että "haluaisin meidänkin tekevän jotain mukavaa yhdessä. Miksei me koskaan käydä yhdessä missään?". No, suunniteltiin sentään huomiseksi retki Heseen koko perheen voimalla. Parempi sekin, kuin ei mitään.