Muistan opiskeluajoilta otsikon "miksei aina voi olla perjantai" - säkeen Radio Cityn yhtenä jinkkuna. Se oli sitä kultaista 80-lukua Helsingissä, mutta nyt on aivan toiset ajat ja paikat.

Tuo vanha jinkku sopii hyvin tähän päivään, joka on ollut mitä mainioin. Jaksoin puuhata lapsen kanssa ja laittaa samalla ruokaa uudella reseptillä. Riisikanalaatikosta tuli ihan syötävää ja se kelpasi pikkutytöllekin. Mutta huomion arvoista tässä on se, että pystyin hermostumatta selviytymään tehtävästä, jonka otin itselleni. Se ei ollut vaimon odotus, että kokkaisin sillä aikaa, kun hän on poissa. Ehkä pointti on siinä, että tein homman oma-aloitteisesti.

Luin illalla Lari ja Kaija Junkkarin kirjaa "Mieheksi joka olet", josta löysin teeman neljänkympin kriisistä. Voisin pistää tämän masennuksen hyvin siihenkin piikkiin. Se on kai aika yleistä, että tässä iässä mies ajautuu identiteettikriisiin ja alkaa kysellä koko elämän mielekkyyttä riippumatta olosuhteista. Tämän kriisin kautta on mahdollista löytää elämälleen syvempi tarkoitus. "Carl Gustav Jungin kehityspsykologian mukaan ihminen aloittaa syvemmässä mielessä omaksi itsekseen kasvamisen vasta nelissäkymmenissä." "Jungilaisen psykologian mukaan ihmisen elämän suurin haaste on tulla omaksi itsekseen. Ihminen ei siis automaattisesti kypsy ja viisastu vanhetessaan."  "Jos ihminen ei ota tietoista vastuuta aidoista tarpeistaan, ne nousevat joka tapauksessa ennen pitkää esille ja saavat hänet jopa käyttäytymään tavalla, jota hän ei itsekään uskoisi todeksi." Edelliset lainaukset otin suoraan kirjasta, koska ne tuntuivat aika osuvilta.