Pomppasin tänään ylös puoli kahdeksalta kun kuulin tytön äänen. Lupasin keittää aamupuuron, jotta porukka pääsisi liukkaasti liikkeelle. Vaimo lähti lapsen kanssa seurakunnan perhekerhoon ja itse menin syömättä terveyskeskukseen, jossa opiskelijat mittasivat ilmaiseksi verenpaineen, sokeriarvon ja hemoglobiinin. Verenpaineeni oli hyvin alhainen (111/76), muistaakseni se on aina ollutkin. Yöllä vessaan noustessa huippaa kyllä aika rajusti. Luultavasti illalla otetut lääkkeet laskevat sitä entisestään.

Mutta päivä lähti reippaasti käyntiin, kiitos aikaisen herätyksen. Vointini on nyt parempi, kuin illalla, jolloin kärsin jälleen ahdistuksesta. Se näyttää olevan vakio oire melkein joka ilta. Eilen tuli erimielisyyttä vaimon kanssa huonekaluhankinnoista, joita en olisi pitänyt tähän tilanteeseen tarpeellisena. Mutta vaimo piti päänsä ja tilasi uudet tuolit ruokapöytään. Minua ärsyttää hänen kova laatuvaatimustasonsa. Se merkitsee myös yleensä korkeaa hintaa. Hankin itse tavaroita hiukan alhaisemmalta hintatasolta. No, vaimon vaikutuksesta olen nostanut kyllä omiakin kriteereitäni. Enää ei hinta ole niin keskeinen valintaperuste kuin ennen.

Tänään on sikäli jännä päivä, että menen iltapäivällä psykiatrin vastaanotolle B-lausuntoa varten. Mutta nyt jatkan pikkuveljen kotisivujen väsäämistä, mikä lähtikin eilen hyvin liikkeelle.