Taitaa olla lumet sulamassa, harmi sinänsä, kun hiihtokelit menee. Sain selvästi kuntoni nousemaan viimeisen kahden viikon hiihtolenkeillä. Siitä tulee kroppaan selvää mielihyvän tunnetta. Ja selkävaivat hävisivät saman tien. Eikä se voi olla vaikuttamatta kokonaisvointiin. Itsekunnioitus paranee jne.

Kiitos muuten kommenteista. Niiden saamisesta tulee sellainen ajatus mieleen, etten ole kirjoittanut turhaan. Tiedän, että masennus dominoi näitä minun juttujani ja unohdan kertoa hyvistä asioista, kuten siitä, että meidän tyttö on supersuloinen tapaus. Yksivuotiaan elkeet ovat ihmeellisen aidonoloisia, lapsen ilo saa minutkin hetkeksi tosi onnelliseksi. Hän osoittaa minulle paljon hellyyttä pyytämällä syliin ja painamalla päänsä rintaani vasten. Toisen puolen tunneilmaisu on sitten vähän vaikeampaa kestää, lapsi kun tulee illalla väsyneeksi ja kitiseväksi. Ja tahto hänellä on kadehdittavan voimakas jo nyt. Sormellaan osoittaen ja tietynlaisia ääniä päästellen hän tekee kyllä selväksi, mitä haluaa.

Tästä saan hyvän aasinsillan masennuksen yhteen oireeseen eli siihen, että ei enää tiedä mitä tahtoo. Se ilmenee myös ambivalenssina, mikä tarkoittanee valinnan vaikeutta. Jos on mahdollisuus valita usemmasta toimintatavasta, joudun hämmennyksiin, enkä tiedä mitä tekisin. Yritän tukeutua muiden mielipiteisiin, oma mielipide on hukkunut johonkin ajatusten suohon. Sitten kun teen jonkun valinnan, iskee epämääräinen ahdistus ja epäilys, että ehkä tämä olikin se väärä vaihtoehto tai huonompi vaihtoehto. Ei se aina käy näin, vaan kyllä joskus koen tekeväni hyviäkin ratkaisuja. Mutta esimerkiksi tämä kotiin jääminen on tuntunut aika huonolta ratkaisulta. Tai sitten ei. En tiedä.

Jos yrittäisin ajatella optimistisesti ja kirjoittaa tähän, että tälläkin elämäntavalla on hyvät puolensa. Tätä voisi pitää uutta luovana kriisinä. Voin aloittaa jonkun uuden työuran ja tulla entistä tyytyväisemmäksi ja tasapainoisemmaksi mieheksi. Meinasin kirjoittaa  "ihmiseksi", mutta vaihdoin siihen "mieheksi", koska se ilmaus tuntuu jotenkin jämäkämmältä. Minua ärsyttää median pyrkimys poistaa kaikki erot miesten ja naisten väliltä. Kyllä tässä elämässä joutuu näkemään eroavaisuuksia. Muuten kaikki muuttuu harmaaksi massaksi. Kaikkein tärkeintä on tehdä ero hyvän ja pahan välillä. Mutta helppoa se ei aina ole. Tämä ei ole mikään moraalisaarna vaan pyrin löytämään avainasioita masennuksen voittamiseksi, eräänlaisia "työkaluja". Kristillisistä käsitteistä löytyy absoluuttinen hyvä Jumala ja absoluuttinen paha Saatana.