Olo on puhdas ja rento. Tätä viikkoa muistelen tyytyväisenä, sillä sain lopultakin terapian hakemisen konkreettisesti alkuun ja lääkärin lausuntokin on tiedossa. Tietenkin on hiukan epävarmaa, synkkaako sitten terapeutin kanssa riittävän hyvin. Saunan lauteilla vaivuin syviin mietteisiin ja kuvittelin mielessäni ensimmäistä tapaamista. Luulen olevani siinä mielessä hankala tapaus, että olen jo kouliintunut analysoimaan elämääni ja terapeutti saattaa hairahtaa kuuntelemaan minun analyysejäni ja kuvittelemaan, että pelkkä kuunteleminen auttaa. Sitä en kuitenkaan koe tarvitsevani, vaan jotain uutta lähestymistapaa näihin pahoihin vihan ym. tunteisiin. Tämä tunne-elämän ristiriitaisuus minut ajaa depressioon. Se, että tunnen usein niin suurta vastenmielisyyttä vaimoani ja joskus myös lastani kohtaan. Yritä tässä nyt sitten rakastaa ja olla hellä.

Tänään vaimo kertoi, että hänestä minä en ole paljonkaan muuttunut sinä aikana, jonka hän on minut tuntenut. Siis, että olen ollut aina jossain määrin masentunut. Tämä tieto ei sinänsä yllätä, mutta ehkä vähän ihmetyttää, miten nainen on sitten halunnut kuitenkin mennä naimisiin kanssani. Ehkä hänelläkin on yhtä ristiriitainen ominaisluonne.