Istun nyt keinutuolissa ja annan päivänvalon virrata ikkunoista silmiini. Tänään sitä on ollut runsaasti tarjolla. Aurinko tosin painui jo metsän taa, mutta hämärään on vielä matkaa. Valo virkistää, useimmiten.
Saan olla rauhassa, sillä vaimo on uimassa ja lapsi nukkumassa.

Aloitin tänään soitella terapeuteille. Valitsin kognitiivisen psykoterapian harjoittajien listalta paikallisia terapeutteja. Tein myös sen valinnan, että kysyn vain miespuolista terapeuttia. Olen käynyt viimeisen vuoden ajan naispsykologilla ja haluaisin kokeilla seuraavaksi, kuinka juttu alkaa sujua samaa sukupuolta olevan kanssa. Sukupuolellakin voi olla merkitystä. Ainakin hylkäämiskokemukseni liittyvät enemmän isään kuin äitiin, josta voisi vetää sen johtopäätöksen, että mies on parempi vaihtoehto. Eli saisin jotain tilkettä isän jättämiin aukkoihin mielessäni.

Aika moni oli jo varattu tältä keväältä. Yhdellä kokeneella terapeutilla oli tilaa, joten varasin ajan tutustumistapaamiseen ensi viikon lauantaina. Jatkan huomenna soittokierrosta. Ei se nyt niin vaikeaa sitten ollutkaan, kun lopulta pääsin alkuun. Hintaa vaan hommalle tulee enemmän kuin kuvittelin. Yhdestä kolmen vartin istunnosta veloitetaan 68 euroa, josta Kela korvaa 45. Jos viikossa käy 2 kertaa, kustannus on pahimmillaan 180e/kk. Huh, täytyy vissiin mennä pankkiin neuvottelemaan asuntolainan hoitomaksujen alentamisesta.