Tänään tuli tehtyä kierros neljässä paikassa. Ensin menin Kelaan kysymään, joko lääkärinlausunto olisi saapunut sinne. Ei ollut, joten lähdin tivaamaan sitä psykiatriselta polilta. Sieltä lausunto oli lähetetty eilen, joten se oli vielä matkalla. Pyysin kuitenkin kopion siitä itselleni ja vein sen sitten suoraan työvoimatoimistoon, jossa minulla oli varattu vastaanottoaika tänään iltapäivällä. Kerroin ihan johdonmukaisesti tilanteestani, että olen hakemassa Kelalta kuntoutustukea ja odottelen ratkaisua kuukauden sisällä. Virkailija suhtautui siihen ihan luontevasti ja ymmärtävästi. Työvoimatoimisto ei hätistele minua tällä haavaa töihin.Kyselin samalla kuntoutuskurssista, jonka löysin työkkärin verkkopalvelusta. Siihen ajattelin pistää myös hakumuksen, vaikka paikkoja on vain 10, joten mahdollisuudet päästä mukaan ovat aika pienet. Virkailija suositteli kyllä sairasloman hakemista siinä tapauksessa, että saan Kelalta myönteisen terapiatukipäätöksen. Se lisäisi ansiosidonnaisten päivärahojen määrää enimmillään 300 päivää, eli toimeentulon turvaamisen kannalta se voisi olla järkevää.

Lopuksi poikkesin vielä apteekkiin hakemaan lisää lääkkeitä. 3 kuukauden lääkkeet maksoivat 80€. Siitä tulee alle euron per päivä, mikä on minusta kohtuullisesti. Saa sitten nähdä, paljonko psykoterapiasta tulee kuluja. Nämä lääkkeet nyt tuntuvat toimivan aika hyvin, eikä niitten ottamisesta tule enää epäluuloja. Sivuoireetkin näyttävät pysyvän toistaiseksi kurissa, iltaisin on joskus hermostunut olo, mutta esimerkiksi tänään en juuri huomannut sellaista. Ihmisten tapaaminen todennäköisesti piristi minua. No jaa, vaimon kanssa oli tuttua takakireyttä, mutta pystyin pitämään hermot hillinnässä.

Tästä taitaa sentään tulla jonkinlainen masentuneen miehen selviytymistarina. Kannattaa palata tsekkaamaan tilanne toistekin. God bless you.