Kävin tänään luennolla, jonka Mielenterveyden keskusliiton tiedotuskeskus järjesti. Aiheena oli "Vertaistuki masennuksen hoidossa". Puhuja tuli Keravalta ja edusti Mieli Maasta ry:tä, jonka ainoa "tuote" on juuri vertaistukiryhmät. Suomessa on hänen mukaansa 35-40 Mieli maasta-ryhmää, joissa jokaisessa on enintään kahdeksan jäsentä. Jokaisella ryhmällä on vetäjä, joka on itse käynyt läpi jonkinlaisen masennuksen. Oli lohduttavaa kuunnella keski-ikäistä miestä, joka oli potenut masennusta kymmeniä vuosia ja silti säilyttänyt "järkensä". Masennus ei siis tee ihmistä "hulluksi", vaan oireilee hyvin monin tavoin, eri ihmisillä eri lailla. Toiseksi mieleeni jäi hänen kommenttinsa ahdistuksesta, että se vaivaa häntä enemmän yksin ollessa kuin samanhenkisten ihmisten keskellä. Tästä voi vetää sen johtopäätöksen, että toisten ihmisten avoin tapaaminen vähentää masennusoireita. Jos uskaltaa olla olemassa masennuksensa kanssa, eikä häpeä sitä.
Virkistyin kyllä tämänpäiväisestä luennosta ja muutenkin pahin taitaa mennä taas ohi. Iltapäivällä tosin kärsin lievästä hermostuneisuudesta. Mutta iltaa kohti sekin hälveni.