Hieno kevättalvinen päivä. Pihalla on talvivaatteet päällä mukavan lämmin seisoskella. Kävin jo kaupassa ruokaostoksilla, laitoin nakkikeittoa ja menin uudestaan ulos, tällä kertaa nukuttamaan lapsen vaunuun. Se onkin nykyään varsin helppo homma, tyttö nukahtaa 5-10 minuutissa. Palasin sisälle juuri, kun emäntä oli lähdössä uimaan. Uloslähtöäni edeltävä tilanne laukaisi minussa jälleen psykofyysisen pahoinvoinnin, sillä vaimo halusi selvittää, minkä kännykän hän ostaisi itselleen. Koska lapsi oli jo väsynyt ja kaipasi huomiota huutamalla, tilanteesta tuli sen verran levoton, että hermostuin vaimon ja lapsen kanssa olemiseen. Tyypillinen reaktio nykyisessä voinnissani, että heittää ahdistuksenomaisen levottoman olon päälle muutamassa minuutissa. Olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että tämä on lääkkeiden sivuvaikutusta, sillä se on tullut viimeisen puolen vuoden aikana. Joku kolmesta käyttämästäni lääkkeestä aiheuttaa sen, että psyykkinen stressitilanne laukaisee aivoissa jonkin kemiallisen reaktion, mikä ilmenee tällaisena hermostumisena ja fyysisenä pahoinvointina.

Luin masennuksen atlaksesta jotain vastaavaa juttua, että serotoniini aineenvaihdunnan säätäminen kemiallisesti muuttaa myöskin kortisolihormonin määrää aivoissa. Kortisoli on stressihormoni. Jos ihmiselle aiheutetaan stressiä, aiheuttaa se kortisolipitoisuuden nousua. Jos henkilölle aiheuttaa masennusta, serotoniinipitoisuudet laskevat. Nämä kaksi ainetta ovat käänteisesti riippuvaisia toisistaan. Voin omasta voinnistani päätellä, että stressinsietotasoni on laskenut viimeisen vuoden aikana huomattavasti. Eli jos stressihormonin määrä on epätavällisen korkealla, serotoniinipitoisuus on liian alhaalla ja koen olevani masentunut. Tämä selittänee yksinkertaisesti sen, miksi masennusoireeni ovat oleellisesti pahentuneet lapsen syntymän myötä. Elämänmuutos on ollut todella suuri, mikä tietenkin aiheuttaa jatkuvaa stressiä. Eli masennus voisi olla stressiperäistä. Ja sitä se varmaan onkin, jos erilaisia ylirasittavia elämänkokemuksia tulee liikaa henkilön sietokykyyn nähden. Kortisolijärjestelmä on rikkoutunut. Sen jälkeen kaikki vähänkin enemmän stressaavat asiat pahentavat masennusta ja syöksykierre on valmis. Depressiossa psyykkinen stressi muuntuu biologisiksi muutoksiksi ja päinvastoin. Hallitsemalla psykologisesti stressiä voisi kenties auttaa pitämään depressiokin kurissa.  Jos on liian stressaantunut ja kortisolipitoisuus on liian korkealla liian pitkään, alkavat juuri ne hermosolut tuhoutua, joiden pitäisi säädellä takaisinkytkentää ja vähentää kortisolipitoisuutta stressitilanteen lauettua. Kirjan mukaan itsemurhan uhrien aivoissa on mitattu äärimmäisen korkeita kortisolipitoisuuksia.