Hiihtolomasta tuli suunniteltua pidempi, sillä olosuhteet keski-Suomessa olivat niin loistavat. Lumipatja oli puolimetrinen ja pakkasta pikkasen liikaa, mutta kuitenkin iltapäivisin pystyi hyvin tekemään hiihtoretkiä. Kilometrejä en laskenut, mutta parhaina päivinä niitä kertyi viitisentoista. Lepopäiviä tuli tietenkin väliin. Viihdyin hyvin appivanhempien mökillä, koska siellä oleminen toi tervetulleen irtioton arjesta. Unohdin osittain normaalit huoleni ja voin hyvin. Tietenkin runsas liikunta piristi miehen mieltä ja kehoa. Anopin lapsenhoitoapu toi mahdollisuuden lähteä vaimon kanssa hiihtämään tai ravintolaan. Emäntäkin oli tyytyväisempi, kun sai olla välillä vapaalla. Varmaan sukulaisten tapaaminenkin teki hänelle hyvää. Loma oli tosi tarpeellinen meille kummallekin. Saimme rentoutua kylliksemme ja ajoimme sitten sunnuntai-iltana kotiin tyytyväisinä mutta väsyneinä.

Paluu normaaliin päiväjärjestykseen otti kyllä psyyken päälle sen verran, että tulin eilen illalla tosi huonovointiseksi. Vaimo nukkui ensimmäisen yön kotona niin huonosti, että oli heti aamulla huonolla tuulella. Hän kysyi, voisinko nukkua jonkun yön lapsen kanssa, jotta saisi nukkua täyspitkän yön. En suostunut siihen ja sanoin sen ärtyneen voimakkaasti. Olin itsekin herännyt aamuyöllä tytön itkuun, enkä saanut enää kunnon unta sen jälkeen. Taistelu yöunista jatkuu edelleen. Itse en haluaisi tinkiä niistä, sillä tiedän tulevani entistä ärtyneemmäksi, jos nukun huonosti. Lääkkeiden käyttö tekee kaiken lisäksi minut yöllä tosi tokkuraiseksi, jos jostain syystä herään. Periaatteessa olisi tietenkin kohtuullista, että minäkin osallistuisin lapsen yöhoitoon, mutta käytännössä en näe sitä viisaana. Onneksi tyttö ei herää enää joka yö syömään, viime yö meni niin hyvin ja vaimo sai kuin saikin nukkua aamuun asti.

Kela ei ole vieläkään lähettänyt päätöstä terapiatuesta. Odottavan aika on pitkä. Täytyy vissiin ruveta taas kyselemään, jos ei tällä viikolla kuulu mitään. Helmikuun lopussa poikkesin Kelan toimistossa ja virkailija lupasi päätöksen parissa viikossa.

Muuten tämä viikon kalenteri näyttää psykologin luona käyntiä lukuunottamatta tyhjältä. Jotain sosiaalista ja muuta toimintaa pitäisi taas keksiä, etten vain turhautuisi ikkunankaihtimien takana. Joskus kaihtimet tuntuvat kuin vankilan kaltereilta ja koti vankilalta. Onneksi ne voi kiskaista silloin ylös.