Koittipa tämäkin päivä, jolloin posti toi kirjeen Kelasta. Siinä oli päätös terapian myöntämisestä minulle vuodeksi eteenpäin. 80 käyntikertaan saan 45 euroa/45min tuen, loput maksan sitten itse. Eli yhden euron joka minuuttia varten. Hyvä juttu, että pääsen lopultakin alkamaan terapiassa käynnit. Kävin tänään myös tapaamassa poliklinikan psykologia ja kerroin tuoreeltaan uutiset. Tuntui hyvältä, että tämä vaihe on nyt saavutettu. Toivottavasti otan nyt aimo askeleen toipumisen tiellä. Toisaalta olen hiukan pessimistinen, sillä olen puinut näitä asioita jo pitkään. Mutta yritän olla myös optimistinen, että mielen alamäki nyt taittuisi ja kääntyisi uuteen nousuun. Kärsin jo sen verran pahasti näistä psyykkisistä ja psykosomaattisista oireista, etten haluaisi enää mennä tämän syvemmälle. Viimeksi tänä iltana voin huonosti, tyypillistä ahdistusta jostain epämääräisestä syystä. Päivällä pystyin toimimaan lähes normaalisti, enkä huomannut juuri muuta kuin jonkinlaista apaattisuutta. Mikään ei tahtonut kiinnostaa. Sainpahan yhden idean, poikkesin matkalla psykologilta kotiin K-kauppaan katsomaan, vieläkö siellä olisi hyvää Kouvolan lakritsia myytävänä, mutta ei ollut. Ostin sen sijaan pussillisen sämpylöitä. Hyviä nekin.