Hetken mielijohteesta muutin hiukan blogin nimeä. Juuri äsken suihkussa ollessani tuli mieleen, että tämä blogiin kirjoittaminen toimii ehkä jonkinlaisena puhdistautumisriittinä ja sinä, lukijani, isä Camillona, joka saat lukea heikoista hetkistäni.

Tänään sellainen tuli, kun vaimon sisko soitti meille illansuussa. Koska juuri kukaan muu ei enää soita lankapuhelimeen, tiedämme 95% todennäköisyydellä soittajan. Emäntä ei pystynyt vastaamaan enkä minä olisi halunnut vastata. Vastentahtoisesti kuitenkin otin luurin käteeni ja avasin linjan. Pienen väkinäisen sananvaihdon jälkeen lykkäsin luurin vaimolle. Tällainen pikkujuttu sai minut taas hermostumaan ja masentumaan. Teki mieli huutaa hullunlailla, mutta en tietenkään tehnyt niin. Istuskelin hetken aikaa keinutuolissa ja odotin olon rauhoittumista. Mielessäni kävi jo koko vaimon suvun haukkuminen paskiaislaumaksi. Eipä tuo hermostuminen nyt maailmaa kaatanut, mutta se käy hyvin tyyppiesimerkistä, kuinka pienestä mieleni heilahtaa raivon partaalle.

Ensi yönä lupasin jälleen nukkua tytön kanssa. Saas nähdä kuinka se sujuu.