Viime lauantaina menin ensimmäiseen tapaamiseen terapeutin kanssa. En jännittänyt sitä yhtään, mutta olin hyvin keskittynyt. Terapeutti oli myöskin positiivisesti virittäytynyt uuteen asiakkaaseen. Asiaan päästiin kuitenkin heti ja alettiin käydä hänen antamiaan tehtäviä läpi. Kolme varttia tuntia menevän liian nopeasti. Ei siinä ajassa ehdi paljon puhua. Onneksi seuraavat 45 minuuttia tapahtuivat eilen maanantaina.

Jostain syystä olen voinut viimeisen viikon aikana keskimääräistä paremmin. Vaimon kanssa on tietenkin välillä vaikeaa, mutta kuitenkin siedettävää. Lapsen kanssa huomaan oloni kaikkein selvimmin vahvistuneen. Hänen äänekkäät vaatimuksensa eivät raivostuta minua enää niinkuin ennen. Aamulla herään edelleen alakuloisena ja väsyneenä, mutta iltapahoinvointi on jäänyt melkein kokonaan pois.

Vaimo valittaa väsymystään ja muita oireitaan. Hän varasi ajan lääkäriin. Tänään hän kuitenkin virkistyi, kun katselimme yhdessä "Ihana Elisa"-tv-sarjan viimeisimmän jakson. Historiallinen romantiikka puree näköjään siihen naiseen. Illalla hän kävi kaupassa ja toi meille suklaarusinoita naposteltavaksi.