Viime yö meni lapsen kanssa hyvin, paitsi että en saanut nukkua kunnolla, mikä oli odotettavaa. Aamuyön herätykset väsyttivät sitten tänään. Laitoin aamupäivällä ruokaa sillä aikaa, kun muut olivat perhekerhossa. Hermostuin ja kiroilin itsekseni. Potkin kattiloita kaapissa. Siitä huolimatta ruuasta tuli ihan hyvää. Iltapäivällä kävin jälleen hiihtämässä häikäisevillä hangilla. Väsymyksen takia en pystynyt paljon nauttimaan siitä. Sitten illansuussa tuli sanomista vaimon kanssa. Hän sanoi pettyneensä siihen, ettei me olla saatu juuri yhtään lapsenhoitoapua minun sukulaisiltani. Ja että hän tahtoisi muuttaa samalle paikkakunnalle kuin äitinsä, jolloin apu olisi lähellä. Minua sellainen ajatus pelottaa, sillä en jaksa ajatellakaan muuttoa näin huonoissa voinneissa. Tuli sellainen olo, niinkuin olisi menty aivan metsään. Tämä alkaa tuntua liian monimutkaiselta. En jaksa enää.