Tänään olen tarkkaillut vointiani ja tuntemuksiani normaalia enemmän. Ehkä se johtui siitä, ettei tälle päivälle minulla ollut mitään suunnitelmaa. Aamulla kysyinkin vaimolta, mitäs tänään tehtäisiin. Ei hänelläkään ollut mitään suunnitelmaa. Niimpä lähdin aamiaisen jälkeen ulos katsomaan, mitä jonkun viemärifirman paku tekee meidän pihalla keltainenvilkkuvalo päällä. Naapurin ukko selvitti, että kunnan viemäriä ne vaan huoltavat. Sitten sain lopultakin inspiraation ruveta kuivattamaan meidän ulko-oven edessä olevaa lammikkoa. Hain lapion ja kirveen, joilla tein pienen puron lammikosta ojaan. Homma onnistui ja pian lammikko oli kutistunut siedettävän pieneksi, eikä haitannut enää kulkemista. Tulin varsin tyytyväiseksi tästä pikku projektista. Se oli tämän päivän hyvä työ.

Iltapäivällä aloin taas turhautua kotona oloon. Tunsin selvää ahdistusta. Suunnittelin kirjastoon menoa, mutta vaimo halusi ensin mennä keskustaan hoitamaan asioita. Niinpä pidin lasta silmällä senaikaa ja lähdin lenkille vasta sitten. Kotiin tultuani kokkasin nakkivihannesmunakkaan. Iltauutisten jälkeen mentiin koko perheen voimalla saunaan. Siellä yritin jutella jotain emännälle, mutta hän ei ollut tyytyväinen puheisiini. Vaimo murehtii kesämökin katon lumikuormasta ja sanoin, että käytännössä sitä ei pysty keventämään täältä 300 km päästä. Ehdotukseeni hänen serkkunsa pyytämisestä asialle hän ei edes vaivautunut vastaamaan.

Tänään minua ovat piinanneet taas voimakkaat negatiiviseet ajatukset vaimoa kohtaan. Sanon mielessäni häntä tyranniksi ja luonnehäiriöiseksi. Pidän häntä osasyyllisenä masennukseni pahenemiseen. Hänen pedanttisuutensa ja kriittisyytensä yhdistettynä voimakkaaseen tarvitsevuuteen rasittavat minua ajoittain suunnattomasti. Pidän häntä tyhmänä ja yksinkertaisena. En tietenkään kerro näistä kielteisistä ajatuksistani.

Viime yönä nukuin taas tytön kanssa. Nyt se meni jo paremmin, sillä lapsi on melkein terve, eikä ollut enää niin levoton nukkuessaan. Eikä hän vaatinut lainkaan syöttämistä yön aikana. Noustiin kaikessa rauhassa kahdeksan jälkeen.