Kävin tänään kiikaroimassa naapurien puskia ja puita, josko siellä olisi ollut jo muuttolintuja. Näin vain talvehtineita lajeja: keltasirkkuja, viherpeippoja, talitintteja, sinitiasia, varpusia ja harakoita. Ulkona tuuli kostean kylmästi, joten tein suht lyhyen lenkin ja palasin kotiin keittämään kahvit. Vaimo piti seuraa ja valitti, että pitäisi päästä elämässä eteenpäin.

Eilen kävi äitini kylässä ja puhui taas liian paljon. Me oltiin niin väsyneitä, ettei oikein jaksettu seurustella. Lapsi on yskässä ja valvottaa entistä enemmän. Väsymys kumuloituu jälleen painajaismaisesti. Milloin tämä valvomispiina oikein helpottuu ?

Tänään olen kokenut sitten taas turhautumista kotona olemiseen. Katselin sanomalehden ja työkkärin avoimia työpaikkoja, mutta en löytänyt mitään sopivaa. Huomenaamuna menen taas terapiaan. Lauantaina sain terapeutilta itsehavaintolomakkeen, jolla kirjataan ylös lyhyitä tilannekohtaisia tunteita, ajatuksia ja toimintoja. Oli juttua synkistelevistä päiväunelmista ja miten niitä pitäisi saada kiinni, jotta tilalle tulisi positiivisia mielikuvia. Se kuulemma on mahdollista. Minulla on juuri sellaisia raskaita ajatuksia, jotka kiusaavaat silloin tällöin. Esimerkiksi kuvittelen itseni johonkin hankalaan tilanteeseen esim. poliisin kanssa.