Eilen illan suussa saisin taas tuta, kuinka nopeasti ja arvaamattomasti masennuspaniikki iskee. Olo heitti tosi hankalaksi. Hermostuin inhottavasti. Sitä kesti pari tuntia. Yht´ äkkiä vaan alkoi ärsyttää kaikki vaimon ja lapsen aiheuttama melu. Koin itseni nöyryytetyksi ja alistetuksi. Teki mieli paeta yksinäisyyteen. Lähdinkin autolla katselemaan vuolaan kosken pauhuja sulamisvesissä. Se oli virhe, sillä mieleeni tuli väkisinkin ahdistava pelko, että hyppäisin koskeen. Paniikissa ei pidä mennä mihinkään levottomaan paikkaan. Tulin pian pois sieltä.

Jälkikäteen tuli syyllisyys siitä, että aiheutin itse tuon edellä mainitun masennuskohtauksen. Jos olisin käyttäytynyt johdonmukaisesti ja järkevästi, niin ei olisi käynyt. Mutta kun en osaa toimia loogisesti oikein, tulee näitä romahduksia, jolloin mopo karkaa käsistä. Taustalta voi löytää erimielisyyttä vaimon kanssa ja ristiriitaisia odotuksia pääsiäisen vietosta. Olisin halunnut olla enemmän liikkeellä viikonloppuna, mutta vaimo sai sen tuntumaan taas niin vaikealta, että en jaksanut ajaa asioita siihen malliin, että oltaisiin päästy lähtemään johonkin. Tämä on minulla jatkuva ongelma, että otan naisen valitukset liian vakavasti ja menetän kyvyn harkita asioita järkevästi. Lopulta olen niin varautunut, että en jaksa enää kannatella mitään ja kaikki kaatuu niskaan. Juuri näin kävi eilen. Meidän piti lähteä käymään äitini tai veljeni luona, mutta emäntä sopersi jotain, ettei hän jaksaisi lähteä. No en sitten ruvennut väkisin viemään porukkaa mihinkään, vaikka tosiasiassa se olisi tehnyt kaikille ihan hyvää tavata muita ihmisiä. Jos olisin tajunnut ajoissa, että näin oli ja ajanut asiaa, kaikki olisi voinut mennä ihan hyvin. Mutta kun ei niin ei.