Tänä aamuna iski jälleen vaikea olo, joka sisälsi toivottomuuden ja tarpeettomuuden tunteita. Keskiviikon soitto lääkärille vaivasi mieltäni. En muistanutkaan mainita puhelusta kirjoituksessani. Pyysin psykiatrilta sairaslomatodistusta, mutta hän käski kääntyä terveyskeskuksen puoleen. Tuntui aika tylyltä kohtelulta. Ei yhtään kysymystä voinnistani tai lääkityksen toimivuudesta. Olin aika pettynyt. Odottaisin psykiatrilta jotain sitoutumista hoitooni. Soitin sitten terveyskeskuksen ajanvaraukseen ja pääsen lääkärin vastaanotolle parin viikon päästä. En ole koskaan tavannut ko. lääkäriä. Aloin katua, että ylipäänsä rupesin soittelemaan. Olisin vaan jatkanut samaa rataa kuin tähänkin asti. Pelkoni vaan on, etten jaksa hakea töitä ja putoan vuoden päästä peruspäivärahalle, jolloin perheen toimeentulo muuttuisi tosi tiukaksi.

Sitten otin itseäni niskasta ja rupesin touhuamaan. Kävin ensin ruokakaupassa, sen jälkeen kokkasin. Iltapäivällä huolsin fillarin ajokuntoon. Kahvin nauttimisen jälkeen lähdin ensin paikalliseen rautakauppaan hakemaan käytävälaattoja, mutta koska siellä oli täysin sekundaa tavaraa, jouduin ajamaan kaupunkiin Rautiaan. Roudasin betonilaatat sieltä hiki hatussa kotioven eteen. Alkaneen projektin nimi on oleskelupation teko etupihalle. Nyt on ainakin jotain miehekästä tekemistä, kun tulee taas sellainen olo että "Tarttis tehrä jottain".