Vaimo pesi tänään ikkunoita ja valitti, että tuntuu kuin olisi lauantai. Itse rupesin heti aamulla miettimään elämänarvojani ja sainkin kasaan aika vakuuttavan setin terapeutin prujun avulla. Siinä tämä päivä sitten menikin niitä pohdiskellessa. Kirjastossa kävin lukemassa päivän lehden ja kaupassa täyttämässä jääkaappia viikonloppua varten. Illalla alkoi jo tuntua liian vakavalta tämä elämä. Yritän keskittyä olemaan harkitsevainen ja levollinen, etten hermostuisi vaimon ja pikkutytön jokapäiväiseen elämään. Rauhallisesti tämä päivä kyllä sujui. Mutta ilo jäi puuttumaan. Ehkä pitää lisätä se vielä niihin "ykkösasioihin", siis elämänilo. Mitähän se tarkoittaa käytännössä?