Eilen provosoin jälleen repivän riidan vaimon kanssa päästäkseni lähtemään pois kotoa joksikin aikaa. En ollut suunnitellut mitään menoa, mutta mitä pitemmälle viikko eteni, sitä kireämmäksi kävin ja minusta tuntui, että täytyisi päästä pakoon johonkin. Pidän itseäni tohvelisankarina, joka ei osaa pitää puoliaan avioliitossa. Sanoin hänelle, että parempi kuin ottaisi eron. Olen negatiivisesti riippuvainen, eli minun pitää saada vaimo kyllästymään itseeni, jotta pääsisin hetkeksi vapaaksi. Muuten kuullostelen liian tarkkaan vaimon vastentahtoisia reaktioita minun aloitteisiini ja ideoihini, siis esim. johonkin lähdön suhteen.

Otin siis auton alleni ja ajoin 50 km velipojan rantamökille saunomaan. Mökki oli ihan kylmillään, joten avotakassa piti polttaa valkeaa pari tuntia, ennenkuin sisätilat alkoivat lämmetä. Sain touhuta pari tuntia yksikseni ennen kuin veljen perhe ja äitini ehtivät paikalle. Tunsin heti helpotusta päästyäni perille ja keitettyäni kahvit. Vaikka matkaan menee vain kolme varttia, silti käymme siellä hyvin harvoin. Mikään ei estäisi käymästä, mutta vaimo ei ole kovin innostunut sinne menosta. Ilta meni leppoisasti saunoen ja perinteistä käristettyä makkaraa syöden. Kun muut olivat lähteneet pois, kelasin päivän synkkiä tunnelmia vielä päiväkirjaan. Jäin yöksi ja palasin kotiin tänään iltapäivällä. Vaimo ei ollut ottanut eilistä konfliktia yhtä vakavasti kuin minä. Itse voin joka kerta huonommin.

Hyvää se teki vähän irrottautua kotipiiristä. Mutta ongelmaa ajanvietosta ei ole ratkaistu. Haluaisin olla enemmän poissa kotoa, mutta kun ei ole mitään hyvää syytä, niin en kehtaa lähteä vaan kirjastoon lehtiä lukemaan.