Tänään kävin auttamassa kaveria verkkoaidan teossa. Lyötiin seipäitä maahan. Rautakanki ja leka heiluivat. Ruumiillinen työ teki edvarttia. Henkisesti oli kuitenkin vaikeuksia pysyä tasapainossa. Hermostuin taas vaimon valituksesta, etten vastannut heti puhelimeen, kun hän soitti. Minun piti käydä tekemässä tiettyjä hankintoja, mutta menetin malttini ja käänsin auton keulan sensijaan kotiinpäin purkaakseni tunteeni tuoreeltaan vaimolle. Se taisi helpottaa oloa.

Illalla tuli jälleen erimielisyyttä huomisen ohjelmasta, nimenomaan minun tekemisistäni. Olisin mielihyvin jatkanut aitaprojektia, sillä se on hermolepoa näihin perheen toimintoihin verrattuna. Mutta vaimo rupesi puhumaan, että pitäisi valmistautua keski-Suomen reissuun. Yritän tässä sompailla puoleen ja toiseen. Omat mielipiteeni ovat niin huteroja, etten usko niihin oikein itsekään. Kunhan yritän olla mieliksi muille. Sisäinen motivoitumiseni mihinkään on hyvin vaikeaa. En tiedä mitä haluan. Paitsi nukkua ja syödä.