Tinamoulle kiitos kannustuksesta työpaikan hakuun. Olen miettinyt asiaa toistuvasti tämän päivän aikana. En oikein pääse yhteisymmärrykseen itseni kanssa olenko kiinnostunut paikasta, joka on avoinna. Se on alalta, jolla olen suurimman osan työhistoriaani toiminut ja siksi mietin, vieläkö jaksaisin innostua niistä hommista. Vaatimustaso laskisi ehkä jonkin verran edellisen työpaikan tehtävistä, mutta sitä on vaikea tietää etukäteen. Suunnittelin soittamista yhteyshenkilölle lisätietojen kysymiseksi, mutta jouduin niin suuren epävarmuuden valtaan, että lykkäsin sitä. Toisaalta olen ajatellut, että olen tehnyt insinöörin hommia jo tarpeeksi. Sisäinen motivaatio on aika heikko. Ulkoiset seikat, kuten sosiaalinen elämän rikastuminen ja taloudellinen hyöty, ovat keskeisenä mielessä, kun ajattelen avoinna olevaa työpaikkaa. Tämä on ristiriidassa sen ajatuksen kanssa, etten haluaisi enää tehdä työtä, joka ei jaksaisi oikeasti innostaa minua. Luulisi jo tässä iässä tietävän, mikä työ inspiroi ja mikä ei. Mutta en taida tietää.

Luin Kelan uusimmasta lehdestä, että Helsingissä tehdyn terapiatutkimuksen mukaan 70%  pitkän terapian käyneistä  masennus- ja ahdistuspotilaista on  kokenut hyötyvänsä terapiasta. Se tuntuu aika lohdulliselta tiedolta.