Paluu arkeen tuntui tänään kovin tuskaiselta. Heti aamusta olin ikävän huonovointinen ja vetämätön. Jos joskus pidänkin tätä masennusta pelkkänä luulotautina, tänään se on näyttäytynyt koko karmeudessaan. Näin pahana ei tätä jaksaisi jatkuvasti, mutta kun tiedän, että tulee taas parempia päiviä, yritän kestää. Tartuin itseäni jälleen niskasta ja lähdin aamupalan jälkeen aloittamaan pation laatoitusprojektia. Tartuin myös lapion varteen ja väänsin turpeita kottikärryihin. Mutta ei sekään auttanut. Kun palasin sisälle, voin edelleen huonosti.

Iltapäivällä kävin taas työkkärissä kyselemässä lisää "työkokeilusta". Se tarkoittaa sitä, että on mahdollisuus kokeilla jotain hommaa itselle sopivalla työmäärällä ja -ajalla. Ajatuksena se tuntuisi ihan hyvältä, saisi jalan jonkun työpaikan ovenrakoon, mutta käytännössä sopivan työnantajan saaminen voi olla vaikeaa. Työnantaja pitää hakea itse. Työttömyyspäivärahan päälle saa ylimääräisen 8€/pv kulukorvauksen. Pahoinvoinnin takia en ollut tänään kovin innostunut asiasta.

Pitkänä viikonloppuna tuli kyllä touhuttua kaikenlaista ja nähtyä sukulaisia. Mutta nyt sen muisteleminen ei tunnu hyvältä idealta. Taidan lopettaa tähän ja laittautua yöpuulle