Otsikon lausahdus pomppasi silmille kun luin Rosenbergin kirjaa tänään iltapäivällä. Miksi tuo ajatus tuntui niin sattuvalta? Kirjoittajan käsityksen mukaan me masennumme, koska emme saa sitä, mitä haluamme. Sen sijaan meidät on opetettu olemaan kilttejä pikkupoikia ja pikkutyttöjä ja hyviä äitejä ja isiä. Jos aiomme olla tällaisia hyviä olentoja, on paras tottua olemaan masentunut. Masennus on palkkio siitä, että on "hyvä ihminen". Mutta jos haluaa tuntea olonsa paremmaksi, on selkiinnytettävä se, mitä haluaa ihmisten tekevän, jotta elämästä tulisi ihanampaa. Tietämättömyys siitä, mitä haluaa toisilta, on merkittävä syy turhautumiseen ja masennukseen.

Edellinen lainaus kirjasta alkoi siis vaivata minua. Ai minkä takia ? Luultavasti sen takia, että olen yrittänyt olla "hyvä ihminen" ja kärsin nyt aika vakavista masennusoireista. Tämä on jotenkin raivostuttavaa, että olen nuoruudesta lähtien jostain syystä pelännyt ihmisiä, siis siinä mielessä, että he hylkäisivät ja torjuisivat minut, ellen olisi heille mieliksi. Terapeuttini tokaisee aina tällaisessa tilanteessa, että: "hyvä kun näet asian noin selvästi".