...kävin tänään iltapäivällä. Veljen tytär täytti 6 vuotta. Ostin hänelle kirjakaupasta "Kuvatarinoita raamatusta" kirjan, joka on tarkoitettu juuri esikouluikäisille. Ihan luonteva tapa hoitaa kummin velvoitteita tukea vanhempia lapsensa kristillisessä kasvatuksessa. Veli on kyllä huolehtinut siitä muutenkin mm. viemällä tyttöjään seurakunnan kerhoihin ja kuoroihin.
Samalla tapasin muita sisaruksiani ja vanhempiani. Vaikka olen aika vieraantunut suvustani, tekee hyvää tavata sitä aina silloin tällöin. Äitini ei juuri puutu meidän perheen asioihin, mikä on hyvä. Kyselee vaan kuulumisia. Hänellä on niin paljon muuta tekemistä ja ajateltavaa.
Pääsin paikalle velipuolen kyydissä. Häntäkään en ole tavannut aikoihin. Huomasin taas ajattelevani, kuinka vaikeaa on lähteä perheen kanssa näihin sukujuhliin. Yksin se on paljon helpompaa.
Nautin näistä lämpimistä kesäilloista. Kirjoitan tätä asuntomme takapihalla. Tuuli välillä kahistelee koivun lehtiä. Tuntuu hyvältä istua kaikessa rauhassa ja seurata auringon kaartumista oikealle metsän taa. Tällaiset fiilistelyt tekevät hyvää sielulle. Juuri nyt vitivalkoinen kissa juoksi pihan poikki kilikello kaulassa ja katseli minua uteliaana...