Hyvä, että tukijoita löytyy tämän blogin kautta. Kaikki kannustus on enemmän kuin tervetullutta minulle, joka en oikein osaa kannustaa itseäni tätä nykyä. Taistelen jatkuvasti huonon omantunnon ja heikon itsetunnon kanssa.
Tällä viikolla olen onnistunut jo tapaamaan kahta ihmistä ja soittelemaan useammalle. Erityisesti nuo jutustelut kasvotusten ovat tuntuneet huojentavilta. Olen sittenkin vielä sosiaalinen ihminen ja pystyn myös nauttimaan kanssakäymisestä. Tänään tehtiin entisen työkaverin kanssa pieni luontoretki ja yritettiin tunnistaa lintuja laulun perusteella. Juuri kiinnostus luontoon on ollut yhdistävä tekijä ko. työkaverin kanssa. Minulla on selvästi vaikeuksia ylläpitää sosiaalisia suhteita tässä perhetilanteessa. Nyt kun olen yksin kotona, pystyn paremmin järkkäämään tilanteita. En tiedä, mistä tämä heikkous oikein johtuu. Koen, että vaimon asenne on liian kriittinen ja pelkään hänen sanomisiaan. Siksi passivoidun, koska haluan vältellä ristiriitatilanteita. Huomaan ajattelevani jotenkin niin, että toiset osaavat olla itsetietoisia ja päättäväisiä, mutta minä en osaa vaan kiinnitän liikaa huomiota siihen, mitä muut ajattelevat siitä mitä teen. Sitten syytän vaimoa siitä, ettei hän päästä minua mihinkään. Miten joku voi olla näin surkea tyyppi?