Täällä olen jälleen, kotinurkilla koko perheen kanssa. Tultiin eilen illalla, kyydissä stryroksilaatikollinen pakastettuja marjoja, mansikoita ja mustikoita sekä monta muovikassillista pyykkiä. Neljän viikon melkein yhtäjaksoinen mökilläolo sai toivomani katkon. Ensin minun piti tulla yksin, mutta vaimo päätti lopulta tulla tytön kanssa mukaan. Ehkä olin vähän pettynyt, kun en saanutkaan rauhallisia kotioloja muutamaksi päiväksi. Mökkeily sujui päällisin puolin hyvin, mutta henkisesti olin aika uupunut, mikä johtui tiiviistä yhdessäolosta ja keskeneräisistä hommista, joita vaimo on järjestänyt koko ajan lisää. Meillä menee odotukset pahasti ristiin, sillä vaimo näkee mökkeilyn tarkoituksen kaikenlaisessa sinänsä hyödyllisessä puuhailussa, kun itse haluaisin viettää rauhallista lomaelämää. Ei minulla ole mitään puiden pilkkomista ja katiskasta saatujen haukien savustusta vastaan, mutta kaikenlaiset remonttityöt stressaavat minua turhan paljon.

Tyttö kiukuttelee makuuhuoneessa, pitää keskeyttää tämä kirjoitus, mutta jatkoa seuraa...