Hei vaan kaikille blogini lukijoille. Hyvä, että olet löytänyt sivulleni. Jatkan samaan tyyliin, kuin aikaisemmin. Sitten vaan suoraan asiaan. Lauantaina kuskasin perheen mökiltä kotiin, eikä sinne mennä enää tänä vuonna. Paluu arkeen on ollut jotenkin kaoottinen ainakin henkisesti. Vaimo on pessyt hullunlailla pyykkiä. Itse olen yrittänyt koota ajatuksiani ja muita toimintojani. Viimeiset pari viikkoa mökillä olivat tosi piinallisia. Jouduin käyttämään ahdistuslääkettä iltapäivisin, kun aloin olla niin hermostunut perheeseen, että haudoin jo itsemurhaa. Aloin jo pelätä, etten pääse elävänä pois sieltä. Suunnitellut hommat kasautuivat loppukesään. Viimeisen viikon haloin puupöllejä klapeiksi uudella halkaisukoneella. Polttopuuta syntyi monta kuutiota. En saanut siitä sellaista hyvää mieltä, kuin olisin voinut odottaa. Halusin vain kotiin pikaisesti.
Täällä sitä nyt ollaan taas. Yritän saada jotain mielekästä toimintaa aikaiseksi tälle syksylle, etten turhautuisi entistä enemmän. Samalla koitan hoitaa näitä masennusoireita. Sunnuntaina alkoi intensiivikurssi tietoisuustaidosta, jonka avulla on tarkoitus oppia hallitsemaan tunne-elämää ja toimintaa. Puolentoista tunnin istunnon aikana tehtiin enimmäkseen erilaisia keskittymisharjoitteita. Kurssikertoja tulee yhteensä kymmenen. Toivon, että siitä olisi hyötyä näiden ikävien masennusoireiden hoidossa. Kemiallisilla lääkkeillä ei ole ollut toivottavaa vastetta. Kesällä aloin kärsiä syömieni lääkkeiden sivuvaikutuksista niin pahasti, että minun oli muutettava oma-aloitteisesti annostusta. Jätin yhden lääkkeen ottamisen kokonaan pois. Torstaina menen taas lääkärin vastaanotolle neuvottelemaan asiasta. Olen ollut koko kesän sairaslomalla, mutta yritän nyt taas palata työnhakuun.