Vaikka on perjantai, mistään viikonloppuefektistä en pääse nauttimaan. Mutta silti voin kuvitella, että arkipäivät ovat taakse jäänyttä elämää ja huomenna on pyhän aatto. Tänään oli viikon paras päivä, joten kelaan sitä vähän tähän blogiin. Aamulla heräsin jälleen neljältä, parin hyvin nukutun yön jälkeen. Muutin nyt taktiikkaa, enkä sännännyt lääkekaapille lainkaan vaan puolentunnin valvomisen jälkeen nousin ylös ja kirjoitin päiväkirjaan joitain mieleen tulevia juttuja. Tyhjensin ikäänkuin päätäni paperille. Tämä toimintatapa oli terapeutin suosittelema. Samoin se, että tein seuraavaksi tietoisuustaitoharjoitteen. Kuulostaa ehkä vähän omituiselta, mutta levitin makuualustan lattialle ja heitin itseni siihen pitkäkseni. Siinä sitten hengittelin ja keskityin kehon tuntemuksiin monisteen ohjeiden mukaan. Viiden aikaan talo oli ainakin hyvin hiljainen. Jos nyt muistan oikein, lopputulema tuosta harjoituksesta oli suht hyväksyvä asenne valvomiseen eli se ei harmittanut enää siinä määrin kuin normaalisti. Menin kyllä takaisin sänkyyn, mutta en tietääkseni nukkunut kunnolla.

Päivän ohjelma alkoi normaalilla aamupalalla. Mutta sitten kymmenen jälkeen ajettiin keskustaan perheasiain neuvottelukeskukseen. Elokuussa vaimo ehdotti sinne menoa ja minä varasin ajan. Kuukauden jonotuksella päästiin ensikäynnille. Meidät otti vastaan miellyttävän oloinen nainen. Olimme vaimon kanssa vähän ennakkoluuloisia, mitä hyötyä käynnistä voisi olla, mutta perheneuvoja sai meidät rentoutumaan ja avautumaan mukavasti ja vastasimme hänen kysymyksiinsä mielellämme. Siinä sitten käytiin läpi parisuhteemme historia pääpiirteissään. Mainittiin kyllä myöskin joitain tunnistettuja ongelmia. Mutta ilmapiiri pysyi melkein koko ajan miellyttävänä. Vaimo yllätti puhumalla myöskin avoimesti. Ehkä pelkäsin etukäteen jotain jännitteitä, mitä meidän välillämme on ollut. Niistä kyllä juteltiin, mutta rakentavassa mielessä. Sain itse kertoa pettymyksistäni ja vaikeuksistani, mitä liittyy parisuhteeseen. Kaiken kaikkiaan tuntui hyvältä keskittyä nimenomaan parisuhteeseen. Olo oli helpottunut, kun lähdimme puolentoista tunnin kuluttua kotiin. Pikkutyttö oli koko sen ajan hyvin rauhallinen ja hyväntuulinen. Sovittiin jatkosta parin viikon kuluttua.   

Kotiuduttuamme söimme ja tyttö meni ulos päiväunille, jolloin vanhemmille tuli tilaisuus kruunata hyvin onnistunut aamupäivä makuuhuoneen puolella.