Ahdistus tahtoo kiusata minua nykyään enemmän kuin aikoihin. Juuri nytkin tunnen melko voimakasta sellaista. Tunnetta on muuten vaikea kuvata. Kurkkua kuristaa ja hengitys on väkinäistä. En ole tänään ottanut yhtään ahdistuslääkettä. Koitan välttää sen päivittäistä käyttöä, sillä siihen syntyy helposti riippuvuus. Taustalla on tunnistettavissa sosiaalista turhautumista. Melkein koko päivän lueskelin itsekseni, sitten iltapäivällä viiden aikaan menin perusturvalautakunnan kokoukseen, jossa en uskaltanut avata suutani muuta kuin tervehdykseen. Kukaan ei sen puoleen tullut juttelemaankaan. Illalla otin skypellä puheyhteyden erääseen kohtalotoveriin, mutta keskustelu ei sujunut luontevasti. Kaverilla oli omia ongelmiaan niin pinnassa, ettei hän tiennyt mistä puhua. Kun olin itse ahdistunut, en jaksanut oikein ymmärtää häntä. Sellaista sattuu.

Mutta yritin tänään vähän miettiä, mitä uutta aloittaisin tänä syksynä. Katselin myös työvoimakoulutuksia paremman puutteessa. Jokin kurssi toisi ehkä lisää ryhtiä arkipäiviin.
Vaimon kanssa olen ollut sovussa nämä ensimmäiset päivät kotiin paluun jälkeen. Mökillä multa paloi käämit melkein joka päivä. En ymmärtänyt syödä ahdistuslääkettä kuin vasta ihan loppuvaiheessa. Se rauhoitti kyllä mieltäni. Terapiassa on ollut viikkojen välejä mökilläolosta johtuen. Siinäkin suhteessa olen laiminlyönyt itseni hoitoa. Nyt aion taas jatkaa pari kertaa viikossa. Tämän masennusoireyhtymän hallitseminen vaikuttaa hirveän vaikealta. On hyviä päiviä, mutta sitten tulee taas yllättäin tosi huono päivä, jolloin luulen kuolevani. Kaikesta huolimatta yritän elää "normaalia" perhe-elämää. Tämä kirjoittaminen on myös yksi itsehoidon muoto. Oloni helpottui jo huomattavasti. Taidankin kömpiä tästä naiseni viereen. Hyvää illanjatkoa !