Tänään kävin taas terapeutilla. Hänen pitämiensä tietoisuustaito harjoitusten avulla olen päässyt perille tämän masennuksen yhdestä keskeisestä puolesta, nimittäin nykyhetken peittymisestä sekavien ajatusten ja tunteiden alle. En pysy läsnä tässä hetkessä, kun ajatukset pommittavat melkein koko ajan kaikenlaisilla muistoilla, murheilla tai tulevaisuuden peloilla. Kelaan jotain sanomisiani tai viestejäni kerta toisensa jälkeen mielessä. Tehdessäni jotain arkista hommaa pyrin vain suorittamaan sen mahdollisimman nopeasti, jotta pääsisin siitä irti. Tekemisen ilo on hukassa. Siitä seuraa usein hyvin ahdistunut olo. Tällainen suorittaminen on hyvin kuluttavaa.

Tietoisuustaitoharjoitteissa keskitytään lähinnä kehon aistihavaintoihin esim. mitä iho ja tuntoaisti viestittävät. Samoin pyritään hidastamaan liikkeitä, jotta ne saadaan enemmän tietoisiksi. Myös ajatusten vaikutusta tutkitaan. Viime kerralla opeteltiin tietoista kävelyä. Se tuntuu hyvin tehokkaalta lääkkeeltä, että tarkkailee astuessaan jalan tuntemuksia. Ja samalla voi vähän hidastaa vauhtia. Mieli vapautuu turhista ajatuksista. Mitä ovat turhat ajatukset? Ehkä niistä ei ole mitään hyötyä.

Vaimo on ollut pari päivää kuumeessa, eikä ole jaksanut hoitaa lasta, joten se on jäänyt minun kontolleni. Mielestäni olen selvinnyt tehtävästä hyvin. Tyttö on syönyt hyvin. Leikkiä en millään jaksaisi. Muuten tänään on ollut aika tylsä päivä. En ole tavannut terapeutin lisäksi muita ihmisiä. Viikonloppuna käytiin sentään isäni luona. Hän kyseli, kuinka tehdään kotisivut nettiin.