Nyt on pakko kertoa heti ensimmäiseksi, että tänään oli selvästi keskimääräistä paremmalta tuntunut päivä. Ai miten se ilmeni? Siten, että pystyin laulamaan autoradion kanssa kilpaa, nauttimaan nuorten naisten katselemisesta kaupungilla, ihailemaan sinisellä taivaalla kiitäviä pilviä, hämmästelemään ruskaisten vaahteroiden värikkyyttä, keskustelemaan terapeutin kanssa antaumukselle, iloitsemaan tyttäremme suloisuudesta vain muutaman esimerkin mainitakseni. En tiedä, mistä tämä hyvä aika tuli. Mutta hyvältä se tuntui. Oli iltapäivällä hiukan ärtymystäkin, kun en keksinyt kovin mielekästä tekemistä, mikä ei kuitenkaan pilannut koko päivää.

Ehkä alan taas päästä paremmin tasapainoon itseni kanssa. Ehkä jaksan jälleen odottaa huomiselta jotain mukavaa.