Melkein viikko on kulunut edellisestä kirjoituksestani. Mistä lopulta sain aiheen ruveta taas naputtelemaan tekstiä? Tänään kuvainnollisesti murtauduin vihan avulla ulos vaimon holhouksesta ja tein oman mieleni mukaan. Tapahtuma liittyi lapsen hoitoon. Vaimolla on tapana käydä harvakseltaan juttelemassa neuvolan psykologin kanssa. Tänään on se päivä. Lähtiessään hän antoi tarkat ohjeet, miten minun pitäisi nukuttaa lapsi päiväunille. Pukea ensin kevyesti ja peitellä peitoilla vaunuun, työnnellä pihalla kunnes lapsi nukahtaa ja työntää sitten sisään nukkumaan, koska sillä on nuhaa ja ottaa peitot sitten pois päältä. Minulle nousi hirveä kapina vaimoa kohtaan. Ajattelin, että nyt tämä vaimon komennettavan olo päättyy tähän. Heristin nyrkkiä ja kiroilin tuttuun tyyliin. Päätin sensijaan yrittää saada lapsi nukkumaan omassa sängyssään. Ensin pidin häntä käsilläni pitkällään sängyssä ja lapsi alkoi huutaa hysteerisesti. Adrenaliini nousi vereeni: Jumalauta on se kumma, ettei lapsi nuku. Ymmärsin onneksi luovuttaa ja nostin lapsen syliini ja rauhoittelin häntä siinä tovin. Sitten menin keittiöön tyhjentämään astiat tiskikoneesta ja tyttö tuli auttamaan, niinkuin hänellä on tapana nostella astioita ja ojentaa niitä minulle. Meinasin jo luopua koko lapsen nukkumaan panosta ja ajattelin, että nukuttakoon vaimo itse sitten kun tulee. Kun tyttö haukotteli syvästi, päätin kokeilla vielä yhtä menetelmää, jota en ollut ennen kokeillut. Jostain neuvolajutuista muistin neuvon, että lapsen voi jättää sänkyynsä huutamaan, jos käy häntä katsomassa viiden minuutin välein. Tuumasta toimeen, vein tytön pinnasänkyyn ja hän alkoi tietenkin huutaa. Sanoin, että nyt nukutaan ja läksin pois huoneesta ja suljin oven. Huuto jatkui ja minulle tuli tietenkin syyllinen olo. Mutta en mennyt takaisin huoneeseen vaan kävelin olohuoneessa edestakaisin ja katsoin seinäkellosta aikaa. Viiden minuutin kuluttua menin tytön luokse huoneesen ja silitin häntä hiukan ja sanoin, ettei tarvitse pelätä, isä tulee taas katsomaan. Ehkä minuutin kuluttua huuto loppui ja kun viiden minuutin kuluttua kurkkasin varovasti makuhuoneen ovesta, tyttö nukkui sikeässä unessa. Se toimi. Tämä oli voitto sekä minulle että lapselle. Täytyy raportoida uudesta menetelmästä myös lapsen äidille. Saa sitten nähdä, kuinka hän reagoi.