Aamupäivän vietin tytön kanssa kahdestaan, kun vaimo kävi vesijumpassa. Iltapäivällä katseltiin työvoimatoimiston sivulta sopivia osa-aikatöitä. Parin tunnin siivoushomma voisi kelvata emännälle. Jostain syystä aloin sitten voida tosi pahoin ja oloni muuttui ahdistuneeksi. Se tuntui kyllä tutulta fyysiseltä vaivalta, mutta oli silti melkein sietämätöntä. Ärsyttävintä oli se, että vasen korvani ei kestänyt melua. Se meni aivan kuin lukkoon äänen tullessa. Pahinta oli ehkä kuitenkin pelko. Pelkäsin saavani psykoosin tai aivohalvauksen. Puhuin tilastani vaimolle. Hän kehoitti ottamaan ahdistuslääkettä, mutta päätin pärjätä ilman tällä kertaa. Jospa ko. vaiva aiheutuikin siitä, että olin kahtena edellisenä iltana ottanut pillerin. Psyykenlääkkeiden sivuvaikutukset voivat olla kiusallisia. Minulla on monia huonoja kokemuksia. Viimeksi kesällä sain paniikkihäiriöitä yhdestä lääkkeestä, jonka käytön sitten lopetin.

Muuten toimin tänään ihan normaalisti ja osallistuin kotiaskareihin omalla panoksellani. Kävin myös kirjastossa lukemassa lehtiä. Ja kaupassa hakemassa ruokaa perheelle.

Lueskelin ahdistuskohtauksen aikana terapeutin tietoisuustaitokurssilla jakamaa monisteta "Rakastava lempeys".  Rohkenen siteerata siitä pari lausetta: "Annan itselleni luvan pysähtyä ja levähtää hetken - tekemättä mitään. Annan hulton pudota harteiltani, ristiriitojen ja kiusaavien ajatusten ja tunteiden kulkea lempeästi tajuntani lävitse."

Kokeilin myös rukoilemista.

Soitin äidilleni ja pikkusiskolleni. He kuullostivat molemmat hyväntuulisilta. Varsinkin pikkusiskon reippaan puheen kuulostelu piristi minua. Ehkä en pidä tarpeeksi yhteyttä.

Iltaa kohti oloni parani. Nyt voin taas normaalisti.