Viimeinen vapaa viikko lähenee loppuaan. Maanantaina alkaa sitten neljän kuukauden kurssitus. Olenkin lopen kyllästynyt tähän kotonaoloon. Odotan saavani uutta potkua tulevasta jaksosta.

Vaimo on flunssassa. Tyttö alkaa olla parantunut. Itse taistelen lähinnä huonoja ajatuksia vastaan, en koko ajan, mutta ajoittain. Päähän vaan tulee jotain kielteisiä mielikuvia tai ikäviä muistoja. Siinä sitten tahtoo mieliala synkistyä. Soitin tänään eräälle kaverille, mutta hän on alkanut vältellä minua. Ainakin siltä minusta tuntuu. Suppean tuttavapiirin takia yhden ihmisen käyttäytyminen tuntuu niin ratkaisevalta. Kirjasin ylös joitain polttavia ajatuksia, jotta voisin käsitellä niitä terapeutin kanssa.

Päivän paras hetki oli, kun kiersin purulenkin metsässä. Nostin hiukan leukaani ja katselin välillä myös taivaalle, mikä tuntui tekevän avaramman olon.