Tänä aamuna noustiin koko perhe ajoissa, jotta ehdittiin mukaan Mannerheimin Lastensuojeluliiton lastenkirpparille. Vaimolle tapahtuma oli ties monesko kerta, mutta minulle vasta ensimmäinen. Johan oli markkinat. Koulun liikunsaliin oli ahtautunut kymmeniä myyjiä lastenvaatteineen, kenkineen ja muine tilbehööreineen. Ja hetkessä tupa tuli täyteen ostajia niin, ettei meinannut päästä kulkemaan eteen- eikä taaksepäin. Kymmenen minuuttia jaksoin olla hengessä mukana, kun vaimo penkoi laatikoita ja vaatenaulakoita, sitten totesin, ettei se ollut mun juttuni ja vetäydyin eteiseen tytön kanssa. Onneksi saman johtopäätöksen oli tehnyt toinenkin isä ja liittyi seuraani naulakoiden alle, josta löysin hiukan rauhallisemman sopen. Siinä sitten heitettin miehekästä juttua naisten vaan vauhkoontuessa salin puolella. Vielä kotona emäntä oli ihan sekaisin hankkimistaan vaatekappaleista ja pyöritteli niitä lattialla. Eikä kuulemma maksanut paljon.

Illalla kävin jälleen tietoisuustaito kurssilla, jossa tällä kertaa harjoiteltiin murheiden uudelleensijoittamista metsään sammaleiden alle. Kuullostaa ihan yhtä järkevältä kuin MLL:n kirppis ;-) Toisessa harjoituksessa kuvittelin olevan Zugspitze-vuori niin kesällä kuin talvella.

Semmonen päivä tämä. Onneksi vaimo leipoi illalla sämpylää.