Kävin piristysruiskeesta hakemassa uuden pohjan blogiini. Se on yleissävyltään harmaa. Halusin pelkistetyn pohjan, jotta huomio kiinnittyisi vahvasti tekstiin. Värittömyyden ei ole tarkoitus symboloida mielialaani. Masennuksen yksi oire kyllä on tunteiden vivahteiden vähyys ja pienten ilon ja surun aiheiden hukkuminen ahdistuksen ja epätoivoisuuden alle. Mutta voimakkaat ärsytykset synnyttävät voimakkaita tunteita, kuten vihaisuutta. No nyt intouduin tällaiseen yleiseen höpinään.

Sain tänä aamuna tilaisuuden olla kotona kaikessa rauhassa ja käytin sen hyväkseni tehden uusia tietoisuustaitoharjoitteita. Ensin istuin tuolilla ja tein hengitysharjoituksen. Sitten kävelin asunnossa edestakaisin hitain askelin ja tarkkailin jaloissani tuntuvia aistimuksia. Tein sitä 15 minuuttia ja se tuntui herkistävän mieltäni ja kehoani. Kyllä siitä jotain apua tuntui olevan. Jaksoin paremmin tehdä päivän askareita. Päivän ainut ahdistuskohtaus tuli, kun yritin soittaa kunnanvirastoon tietohallintopäällikölle. Olisin kysynyt tilapäisiä hommia uuden tietojärjestelmän pystytyksessä, josta kuulin perusturvalautakunnan viime kokouksessa. Päässäni alkoi kihelmöidä ja pelkäsin saavani paniikkihäiriön.