Hyvät päivät tuntuvat vaan jatkuvan, toivottavasti vielä pitkään. Tietenkin pieniä mieliharmeja tulee melkein päivittäin, mutta ne eivät paisu tuskaiseksi ahdistukseksi niin kuin ennen. Eli kokemusmaailmani on ehkä lähempänä normaalia, siis mikä minulle on tavallista.

Kurssi jatkui taas tänään. Tehtiin jotain luonneanalyysiä itsestä ja ammateista. Odotan jo pääsyä työkokeilupaikan etsintään käsiksi. Minulla plasmat alkaa olla jo järjestyksessä, muilla on vielä selvittämistä, koska ovat käyttäneet pari viikkoa tietokoneen käytön opetteluun.

Ajatuksissani on keskeiseksi noussut jonkin elävän yhteisön löytäminen. En halua sooloilla vaan tehdä tiivistä tiimityötä. Minua etoo tämä nykyinen yksilökeskeisyys. "Jokainen on oman onnensa seppä" on täysin harhaanjohtava kansantyhmyys. Ei ihmisen onni ole saavutettavissa yksin ja itsekeskeisillä tekemisillä tai tekemättä jättämisillä. Omien kokemusteni myötä olen hyvin vakuuttunut siitä, että vain yhdessä elämällä ja tekemällä voi elämä tuntua mielekkäältä ja yhdessä voidaan olla onnellisia. Alkeellisemmissa yhteiskunnissa se on ollut niin ja on vieläkin. Mutta tällaisessa "hyvinvointi"-yhteiskunnassa on langettu pahaan ansaan, individualismiin. Ja pahoinvointi on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Tähän on tultu, mutta tästä pitäisi päästä pois.