Nyt se taas iski, uneton yö. Menin nukkumaan normaalin aikaan, vaimon viereen, mutta en vaan saanut unta. Vaihdoin ensi huonetta ja hain kaapista lääkettä, mutta ei se auttanut mitään. Nousin ylös, koska sängyssä kieriskeleminen oli niin tuskaista. Tasapaino on taas järkkynyt, mieleni on liian levoton.
Kävin eilen juttelemassa peloistani terapeutille. Keskustelu meni ehkä liikaa järkiperäiseksi selittelyksi. Pelkojeni syihin ei paneuduttu riittävästi, siis siihen mistä ne kertovat. Epävarmuudesta, odotusten ristiriitaisuudesta, huolista ja murheista. Pelot ovat kuulemma primäärisiä tunteita, jotka tuottavat esim. vihaa puolustustarkoituksessa. Pääsin taas hiukan parempaan vointiin, niin aloin heti pelätä romahdusta entisiin ahdistuksiin.
Terapian jälkeen menin ostamaan videokameraa pikkutytön touhujen kuvausta varten. Ehkä ahnetuin liikaa ja ostin yli 700 euroa maksaneen vehkeen. Vaimo kun pyysi ostamaan kunnon kameran, ettei tarvitse sitten hakea pian uutta. Ja minä sitten ostin kunnon kameran. Mutta jotenkin tällainen rahan tuhlaaminen tilanteessa, kun ei ole työstä tietoa, tuntuu pahalta. Olisi se pitänyt arvata, etten pysy tasapainossa. Olisin voinut keksiä sille rahalle hyödyllisempääkin käyttöä. Miten käy nyt lupaamani hotelliloman Helsingissä? Tämäkin pohdinta tekee minut levottomaksi, enkä saa nukuttua. Pitääkö minun vaan yrittää hyväksyä tämä kyvyttömyyteni ottaa asiat rennosti ja luottaa tulevaisuuteen? Eihän tähän unettomuuteen kuole, mutta huomenna on pikkutytön 2-vuotispäivä ja olemme kutsuneet sukulaisiani käymään. Väsyneenä se on varmaan aika takkuista.
lauantai, 30. joulukuu 2006
Kommentit