No nyt näyttää taas paremmalta. Sain tällä viikolla aikaiseksi niin paljon, että soitin erään paikallislehden toimitukseen ja kysyin neljän viikon työkokeilua. Päätoimittaja kutsui minut käymään samana päivänä eli eilen ja pienen jutustelun jälkeen homma oli sovittu. Aloitan heti maanantaina. Ensimmäinen juttuni käsittelee digiboxeja, mikä on todella pehmeä lasku uudelle uralle, sillä tunnen nuo vehkeet kuin omat taskuni. Olenhan ollut suunnittelemassa digisovittimia edellisessä työssäni. Tavoitteena on tehdä "rautalanka"-juttu ikäihmisille suunnattuna.

Olo on helpottunut. Pääsen taas tositoimeen ja uskon viihtyväni kirjoitushommissa. Pienenä mutta erittäin mukavana sivuseikkana mainittakoon, että hyvä ystäväni on töissä lehden toimituksen naapuritalossa. Ihmeellinen sattuma oli se, kun eilen haastattelun jälkeen soitin hänelle, oli hän juuri lähdössä töistä ja menossa hakemaan autoaan huollosta, eli oli kyydin tarpeessa. En ollut tietoinen hänen työpaikkansa sijainnista enkä työajasta. Tuntuu hyvältä, että asiat "loksahtavat" paikoilleen kuin Korkeimman ohjaamana.