Tänään tein jälleen yhden haastattelun, tällä kertaa nuorten taide- ja toimintakeskuksessa. Se meni ihan mukavasti, vaikka olin ennen sitä ehtinyt turhautua tietokoneen ääressä puuhasteluun. Ihmisten tapaaminen tuntuu tekevän minulle hyvää, se ikäänkuin virkistää. Tosin ahdistuin sitten jostain syystä tapaamisen jälkeen, kun kävelin autolle. Jonkinlaiset suorituspaineet alkoivat painaa minua.

Kotona sitten kärsin taas tutusta ahdistuksesta. Ei näistä masennusoireista taida niin vain päästä eroon. Nyt kello tulee ilta yksitoista enkä tunne aitoa väsymystä. Makasin jo sängyssä ja nukutin lasta, mutta nousin ylös, kun vaimo tuli sänkyyn. Minua vaivaa parisuhteen huono tunneilmasto.