Tulihan se viikonloppu viimein ja helpotus, ettei tarvitse aamulla lähteä minnekään. Selvisin vaan tästäkin viikosta, vaikka välillä meinasi usko ja toivo loppua. Kaksi päivää vietin kotona nuhan pöhelissä. Ehdin kuitenkin tehdä pari juttuakin lehteen. Kumpikaan ei napannut erityisemmin, mutta kuitenkin sain ne tehtyä. Näitten vastenmielisten olojen kanssa eläminen on taas aika vaikeata. Illalla tuli kummallisen levoton olo, vaikka vaimo kömpi viereen. Oli pakko nousta ylös ja siirtyä toiseen sänkyyn. Aamulla heräsin viluun ja sekaviin ajatuksiin. Nousin ja join kuumaa mehua. Palasin sänkyyn, mutta jouduin käyttämään hengityksen laskemista päästäkseni jotenkin rauhalliseen tilaan. Terapeutti on opettanut tuon menetelmän, joka useimmiten toimii, kun on oikein paha olla. 
Jotain hyvääkin tapahtui tällä viikolla, sillä sain pitkään vaivanneen hampaani korjautettua hammaslääkärissä. Ja auto tuli huollettua. Vaimon veli hoiti homman ja vahasi auton pellit viimeisen päälle. Nyt menopeli kiiltelee kuin uusi, vaikka on pian kymmenen vuotta vanha. Niin ja nuha alkaa jo mennä ohi. Eiköhän se tästä taas...