Pakkaset paukkuu nurkissa, nokka tuhisee ja korvissa suhisee. Tällaisissa tunnoissa kirjoittelen tällä kertaa. Uuteen työkokeilupaikkaan meno lykkääntyi päivällä ja olisi saanut lykkäytyä toisenkin tämän flunssan takia. Olo oli aika epämiellyttävä, kun tutustuin tänään uusiin työkavereihin.
Ja kun päälle tuli vielä auton huoltaminen, stressaannuin vähän turhan paljon. Sen seurauksena mielialani meni taas masennuksen puolelle ja aloin rypemään surkeissa ajatuksissa. Näen taas tulevaisuuteni kovin epätoivoisena ja ilottomana. Työelämään paluu tuntuu aika mahdottomalta. Kaikin tavoin saan kärsiä voimattomuudesta ja pahoista mietteistä.
Mutta päivä kerrallaan taas mennään vaan eteenpäin, vaikka miltä tuntuisi. Ei auta itku markkinoilla, vaikka oikea itku voisi kyllä poistaa stressihormooneja. En osaa itkeä, mikä ei liene kovin harvinaista ainakaan miehillä.Viinaa en käytä periaatteesta, eikä siitä paljon apua olisikaan. Pari lasia viiniä lämmittäisi kyllä mukavasti näillä pakkasilla.